Lapsuudesta viralliseksi Vihreäksi

Fillarilla ja julkisilla seikkailuun

Pyöräteitä ei aluksi Lauttasaaressa ollut, mutta liikenne oli vähäistä ja liikkuminen turvallista. Se antoi meille lapsille mahdollisuuden liikkua laajemminkin saarellamme. Seikkailupaikkojamme oli silloin vielä melko luonnonvaraiset Myllykallio ja Ryssänkärki. Koen edelleenkin villin kaupunkiluonnon tärkeäksi. Mieluiten näkisin tiivistä korkeaa rakentamista ja riittävän kokoisia virkistysalueita. Vaikka perheessämme oli auto, varsinkin isäni oli intohimoinen julkisen liikenteen kannattaja. Lauttasaaresta oli hyvät bussiyhteyden keskustaan ja oli suuri seikkailu päästä kolmosen ratikalla tekemään koko kierros.

Vilkas, mutta kömpelö

Noista, varsinkin Myllykallion, seikkailuista oli seurauksena yleensä jokakesäinen sairaalareissu. Koska alue oli luonnontilainen, myös kaatumiset ja putoamiset olivat mahdollisia. Minulla seurauksena oli yleensä jalan tai käden ompelua. Pienenä luulinkin, että lääkäreiden päätehtävä on ommella pieniä lapsia kasaan. Vaikka minulle välillä huonosti kävikin, kannatan silti vapaata kaupunkiluontoa. Luontoa on kunnioitettava ja siellä liikuttava luonnon ehdoilla.

Tahdon Muumisairaalaan!

Välillä teloin itseäni myös maalla. Pikkuserkkujen luona mennessämme katsomaan lehmiä, satutin jalkani piikkilankaan ja taas oli edessä ompelureissu. Olin kuitenkin niin tottunut käymään Auroran sairaalassa, jossa seinällä oli Tove Janssonin muumimaalaus, etten suostunut menemään paikalliseen sairaalaan. Oli kuitenkin hieno asia, että läheltä olisi löytynyt ompelutaitoinen lääkäri. Arvostankin paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Mummilan mökillä haisi raha

Kun oli pieni, paperiteollisuus laski vielä jätevetensä vesistöihin. Ilmaan pääsi myös pahalle haisevia rikkiyhdisteitä, joista puhuttiin rahan hajuna. Itse muistan sen, että järven pohjaa ei näkynyt matalassakaan vedessä. Serkkuni muistelivat myös sitä, että ennen uimaan menoa he korjasivat rannasta kuolleita kaloja. Silti, kesät olivat lämpimiä ja uiminen kivaa. Paljon on noiden aikojen jälkeen muuttunut paperiteollisuudessa. Jalostustekniikat paperiteollisuuden puolella ovat muuttuneet ympäristöystävällisemmiksi ja puuta jalostetaan monipuolisesti. Erityisesti odotan uusia sovelluksia ligniinin käytölle.

Poroja, jäkälää ja revontulia

Lapsuuteni hienoihin muistoihin kuuluu perheen yhteiset automatkat. Lappia ja revontulia muistelen vieläkin. Oli hieno kokemus nähdä revontulet koko taivaan täydeltä. Poroista sen sijaan olin huolissani. Koulussa olin oppinut, että jäkälä kasvaa hitaasti. Mikäli poroja on liikaa, ne syövät kaiken jäkälän ja uutta ei ehdi kasvaa. Perinteinen poronhoito, jossa huomioidaan laidunten kyky uusiutua, mahdollistaa poronhoidon jatkossakin. Vapaa luonto on myös matkailuvaltti, jota ei tule vaarantaa liian vapaalla kaivoslainsäädännöllä.

Perunat metrin kuopassa

Ollessani noin kymmenvuotias, vanhempani alkoivat rakentaa omaa kesämökkiä isoisäni kotitalosta erotetulle tontille. Siellä minulle aukeni aivan uusi maailma. Enhän ennen ollut viettänyt kesiäni elävällä maaseudulla. Oli suuri seikkailu päästä hakemaan lehmiä laitumelta tai päästä rapsuttamaan sikoja. Mökillä tein myös kaikenlaisia viljelykokeiluja, joista pahiten pieleen meni perunanviljely. Ajattelin, että perunoita ei tarvitse mullata, jos alun perin istutan ne tarpeeksi syvään. Ei tarvinnut mullata, mutta sato oli huono ja se piti kaivaa lähes metrin syvyydestä. Nykyisin pienimuotoinen viljelyni onnistuu huomattavasti paremmin kuin ensimmäisissä kokeiluissani.

Biokemiaa

Kirjoitettuani ylioppilaaksi minulla ei ollut selvää käsitystä siitä, mitä haluaisin opiskella tai millaista työtä haluaisin tehdä. Luonnontieteet ja kemia olivat koulussa mukavia aineita, mutta minulla ei ollut käsitystä siitä, miksi muuksi kuin opettajaksi voisi ryhtyä noita aineita opiskeltuaan. Taisi olla sattumaa, että minusta lopulta tuli biokemisti. Kesätöissä ja myöhemmin talvellakin olin ensin laboratoriohoitajan sijaisena ja sitten myöhemmin sairaalakemistin sijaisena. Sairaala veti siis puoleensa tässäkin asiassa. Väitöskirjaa tehdessäni minulla oli se onni, että sain koko ajalta palkkaa ja toimiessani suuremmassa tutkimusryhmässä, myös tutkimuksen rahoitus oli hyvä. Aika monet tutkijathan saavat kamppailla sekä omasta palkastaan että tutkimukseen tarvittavasta rahoituksesta.

Molekyylibiologiaa ja paperittomia

Väiteltyäni biokemiasta, lähdin vuonna 1993 Milanoon tutkijaksi. Päivät menivät molekyylibiologian parissa, mutta vapaa-aikana näin pienen pilkahduksen siitä, mitä on olla maahanmuuttaja tai maassa laittomasti. Muuttaessani Suomi ei ollut vielä EU:n jäsen, joten koko maahanmuuton byrokratia meni teoriassa samalla tavalla kuin muillakin EU:n ulkopuolisilla ihmisillä. Käytännössä huomasin, että suhtautuminen minuun oli aivan erilaista kuin esimerkiksi Afrikasta tai Filippiineiltä tulleisiin ihmisiin. Ystävystyin myös paikallisten kanssa, jotka työskentelivät vapaa-aikanaan paperittomien klinikalla. Pilkahdus siitä maailmasta on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että vastuu yhteisestä maailmastamme kuuluu meille kaikille.

Aktivoitumisen aika

Vuoden 2011 eduskuntavaalit oli minulle se hetki, joka sai minut tajuamaan, etten voi ulkoistaa tätä yhteisten asioiden hoitoa kansanedustajille ja kaupunginvaltuutetuille, vaan minun on itsekin tehtävä osani paremman maailman eteen. Siinä vielä jahkaillessani, josko liittyisin Vihreisiin ja olenko minä oikeanlainen vihreä, ystäväni sanoi minulle ne sanat, jotka vahvistivat päätökseni oikeellisuuden: ”Ainahan sinä olet ollut tommonen.”