Ruotovoimaa ja muuta bioenergiaa

Leena RiittinenYleinen

n|–
facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailfacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Bioenergiassa hyödynnetään kasvi- ja eläinperäistä materiaalia, joka muutetaan polttoaineeksi. Polttoaine puolestaan palaa ihannetapauksessa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Ne puolestaan palaavat uusien kasvien kasvaessa takaisin luonnon kiertokulkuun.

Suomessa käytetään tällä hetkellä eniten puuperäisiä polttoaineita. Tukkipuusta kannattaa edelleenkin tehdä sahatavaraa ja muita varsinaisia puutuotteita. Sen sijaan sahateollisuudesta ylijäänyttä puumateriaalia käytetään energiaksi sähkön- ja lämmöntuottoon. Puuta voidaan polttaa esimerkiksi erilaisina sahanpurusta, hakkeesta ja kuorista tehtyinä tuotteina. Puusta voidaan jalostaa myös öljyä ja kaasua. Klapit ovat varmaankin se tuote, josta emme koskaan luovu. Odotankin jo kesää ja rantasaunan lämmittämistä.

Maakaasu on metaania. Samaa metaania saadaan myös mädättämällä. Mädättämiseen sopii kaikenlainen eloperäinen materiaali. Biojätteet, jätevesien kiintoaines, maatalouden eläimien lietelanta ja muut vastaavat tuotteet sopivat hyvin metaanin lähteeksi. Näissä materiaaleissa on myös arvokasta typpeä ja fosforia, joka on syytä ottaa talteen. Tällaiset eloperäistä materiaalia metaaniksi muuttavat voimalat sopivat hyvin hajautettuun energiantuotantoon, ja niissä tuotetaan lämpöä ja sähköä. Toki metaania voidaan käyttää suurissakin voimaloissa.

Puuperäiset polttoaineet ja metaani sopivat sähkön- ja lämmöntuottoon. Energiaa tarvitaan myös autoiluun ja muihin laitteisiin, jotka nyt käyttävät öljypohjaisia polttoaineita. Bioöljyn ja siitä edelleen jalostetun biodieselin raaka-aineena voidaan käyttää erilaisia kasvi- ja eläinperäisiä materiaaleja. Toivoisin kuitenkin, ettei ravinnoksi sopivia öljyjä käytettäisi biodieseliksi kuin korkeintaan välivaiheena. Mieluummin näkisinkin kierrätyksen kehittyvän ja öljyä tuotettavan erilaisista jätteeksi muuten päätyvistä materiaaleista. Nythän on jo käytössä elintarviketeollisuuden ja kalanjalostuksen rasvajätteet.

Ajatusta siitä, että toisen jäte on toisen raaka-aine, olisi syytä kehittää edelleen. Nyt on jo olemassa nettisivusto http://teollisetsymbioosit.fi./, jossa yritykset voivat hyödyntää toistensa jätteitä. Eikä niitä edes enää kutsuta jätteiksi vaan sivuvirroiksi. Hevosenlantakin ansaitsisi nimen sivuvirta. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa sitä saa käyttää polttoaineena, mutta Suomessa sen poltto on jätteenpolttoa ja siten luvanvaraista.

Entä se ruotovoima? Kun turkistarhaus lopetetaan, eikö turkiseläinten nyt syömät kalat voisi myydä fileinä ihmisille ravinnoksi, ja ruodot sekä muut perkuujätteet mädättää metaaniksi tai tehdä rasvaisista jätteistä biopolttoainetta? Vain mielikuvitus on rajana uusille energiamuodoille.

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailfacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail